60. runo

01.03.2017

maaliskuun ensimmäinen,

peilissä

syksyn kasvot

ulkona sataa lunta

59. runo

28.02. 2017

tänään hiljaisuus ulottui kaikkiin huoneisiin

niihinkin, joihin

en tule koskaan astumaan

58. runo

27.02. 2017

päiviä

joina ei tapahdu mitään

ja tapahtuu kaikki

vasta jälkeenpäin tiedät

kumpi toteutui

57. runo

26.02.2017

joessa virtaava vesi on perillä

matkansa päässä meressä.

en ole perillä itsestäni.

koskaan en ole perillä sinusta.

tänä aamuna sinussa

ja tunne:

olen siellä missä olen halunnut olla.

perillä kotona

kuitenkin kaukana

itsestä ja muista.

maailmassa joka minulle annettiin.

kysymättä kysymättä kysymättä

56. runo

25.02. 2017

lukumystiikkaa

vuosia sitten,

olen syntynyt -56

ja olin 56.

epäillyt

aina

lukujen taikuutta.

katsoin

tänään peiliin:

ei olisi pitänyt epäillä

luvut

ovat musertavan paljon

enemmän

55. runo

24.02.2017

talvinen tanka

aurinko, valo

pakkanen talttuu: kevät

tiedän tuloksen
lumi liian painavaa

taivun kuin talven oksa

54. runo

23.02.2017

Muiston haiku

Tyrnin tuoksua.

Syksyinen sinä, minä.

Sydämessä lämmin.

53. runo

22.02.2017

Tänä aamuna matkalla

töihin

minulle valkeni:

Ensi kesänä

sopivana hetkenä

sopivaan paikkaan

istutan puun.

Mihin, millaisen,

en kerro 

kenellekään

ikinä.

52. runo

21.02.2017 

aamulla aistii aidommin

siirtyminen unen mailta

päivien puisevaan arkeen

aamu aamulta ankeampaa

matkalla töihin

tiesin kirjoittaneeni falskisti

ei ankeutta aamuissa

vaan  syvällä minussa

51. runo

20.02.2017
kuusikymmentä vuotta

elettyä elämää.

olenko koskaan ollut aidosti ylpeä?

Itsestäni.

En koskaan.

Joskus onnistunut.

Hyvällä tuurilla.

Tietämättömien arvioinnella.

Meillä ei ylpeilty.

Ei ylpeillä.

50. runo

19.02.2017

aamulla varhain

kaikki  nukkuvat vielä

ja hyvä ajatella

ajatuksia, joita ei ole

mielessä ajatus

onko ollutkaan

pitäisi nukkua,
jos edes unessa ajatus

49. runo

18.02.2017

päiviä,

toivoisi

nukahtavansa.

heräämisellä ei väliä.

ei tänään.  ei huomenna. ei koskaan.

48. runo

17.02.2017

Hukka II

Muisti on hukkaamisen apuväline.

Paremmin sen puute,

muistamattomuus.

Siunaus,

meille armelias
kuumeista otsaa

silittävä viileä käsi.

Jos se vain toimisi oikein.

Muistissani vikaa.

Unohdan muistettavan.

Muistan unohdettattavan.

Noidankehä.

Muistan unohtaa

unohdan muistaa

aina väärinpäin.
Minun elämä.

47. runo

16.02.2017

Hukka I

lainattu ajatus

ulottuvuus nimeltä hukka

siellä sulassa sovussa

kaikki elämän aikana

hukatut:

vasemman  jalan sukat

avaimet

humalaiset aivoitukset

yms yms yms

ja ihmiset

jotka on joskus

tuntenut

ja unohtanut

hukannut

46.runo

15.02.2017

Modern times

Tiimikokous

Aikuisia

pari kiintiönuorta heitteillä

puhetta painonostotankojen merkistä

korirenkaista

tekemässä hakemusta asiasta

josta minulla ei mitään tietoa

ei mielipidettä

tunne ettei juuri muillakaan:
amatöörit asialla 

puhetta

sanoja
jotka muodostavat jonoja rivejä mitä vaan muodostelmia

ne ohittavat minut

jälkiä jättämättä

Sitä tämä on:
ajanhukkaa

sitä me niin sanotut aikuiset teemme

hukkaamme aikaamme
(siitä meille maksetaan)

tyhjänpäiväisissä kokouksissa

muiden aikuisten kanssa

emme ole siellä

emme tee töitä siellä

emme niiden kanssa

joita meidän pitäisi auttaa kasvamaan ihmisiksi

paikalla olleet nuoret

esittivät kokouksen ainoan

järkevän kysymyksen:

saako jo lähteä
lähtivät

minä
ulkopuolinen

sivullinen

vieraantunut

tästä ja

itsestä

lähdin
eikä jälkeä jäänyt

45.runo

14.02.2017

Olen joskus kadottanut ilon

perusteellisesti.

Uuden ilon siementen

keräilyyn

kului paljon aikaa.

Löysin

kasvatin

puhkesivat kukkaan.

Tänäänkin kukkivat.

44.runo

13.02.2017

tänään teatterissa katsojana

oman elämän teatterissa tietenkin myös näyttämöllä

niin tänään kuin elämän kaikkina päivinä

ja ammattina näytteleminen yksi raskaimmista

öisin pelastavat unet

jotka hoitavat omat esityksensä

ja elävät omaa elämäänsä.

suovat painajaisinakin levon kaikista näyttämöistä

43.runo

12.02.2017

joskus on päiviä

jotka vain valuvat

käsistä.

tulevat

menevät

katoavat

niin kuin

pilvet taivaalla

jälkiä jättämättä

vähän kuin

tämä runo

42.runo

11.02.2017

Pieniä ihmisen ympyrät

samaa rataa ajatukset

muistettava

tänäkin lauantaina

aurinko paistaa

vaikka et sitä nähdä voi

muistan

muistan

ja voin unohtaa

41.runo

10.02.2017

Tellu II

Koirista ei tehdä runoja.
Piste.

Oivalsin tänään:

Ilman sinua en eläisi.
Olisin kuollut.

Vuosi sitten samaan aikaan jo

monta jo kuukautta
montun pohjalla.

Suolla, joka ei jäädy.

Mistä ponnistat?

Mihin kuljet?

Ja vuosi sitten helmikuinen aurinko, kuusikko, sinä ja minä. Nelikko. Ei kaikki yhtä vahvoja.
Minä heikoin lenkki.

Ei erikoista, tavallista. Ja tunne, että olen onnellinen. Onnellinen. Minä. Koirien onnesta en tiedä.  Kuusikko ei puhu. Aurinko vaiti. Minä Onnellinen.

Tunne, jota ei kuukausiin.

Muutama viikko myöhemmin keskellä suota. Keskipäivä.
Maaliskuun kirkkaus.

Korkealla  yläpuolella

kone matkalla jonnekin.
Hetken mielessä: näkevät korkeuksista
masentuneen miehen ja hänen koiransa.

Ja nauroin:
matkalla joihinkin paskapalavereihinsa katsovat kateellisina
miestä ja koiraa, vapaita keväthangilla.
He vankeina siellä jossain korkeuksissa.

Nauroin, Pitkään. Pitkästä  aikaa.  Nauroin.  Jokin liikahti, Jokin lähti liikkeelle.
Terapeutit sanoivat myöhemmin, että se oli paranemisen alkua.
Muistan  sinuaTellu:
Katsoit hieman ihmeissäsi. Minulla oli tunne, että nauroit sinäkin.
Minulle? Ihan sama.
Paras terapeuttini.
Nauroin.

Koirista ei pidä kirjoittaa runoja.

On ylevämpiä aiheita.

On niitä?

Sinä olet kuollut.
Minä elossa.
Moni sanoisi:
Väärin meni.

Koirista ei kirjoiteta runoja.

40.runo

09.02.2017

Tellu

Ystäväni,

monet jo menneessä aikamuodossa.

Joku hetki sitten.

Olen sanonut joskus:

kaikkina aikoina

ystäväni mahtuneet

yhden käden sormiin.

Tänään tajusin,

että Sinä kuuluit niihin.

Nyt kun sinua ei enää ole.

Kiitos sinne jonnekin,

paras terapeuttini Tellu.

39.runo

08.02.2017

joku lähtökohta on oltava

valon häivähdys ja

aamun aavistus

tai polku

jonka vaistoat kaartavan,

et vain tiedä minne

vaikka vain suo,

josta et tavoita

mitään tukevaa, mistä ponnistaa

lähtökohtia elämään

 ja runoon

on oltava

rakkaudesta en puhu
sen lähtökohdista ei tiedä kukaan
koskaan

38.runo

07.02.2017

pitää

joskus

kirjoittaa

lyhyt

runo

ilman

kiemuroita

37.runo

06.02.2017

aamuja, joihin ei tahtoisi herätä

jatkaa vain unia tai jotain muuta

niin kauan, että päivä on mennyt

kenties toinenkin, viikkokin

ei haittaisi vaikka olisi vaihtunut kuukausi,

eri vuosikin

ja herätä sitten

kun kaikki tämä itsessä asuva ankeus olisi muuttanut pois

tai ei vielä sittenkään

36.runo

05.02.2017

sunnuntai, viikonpäivistä surkein

ei olisi tätäkään sunnuntaita tarvittu

turhuutta, turhuutta

jos se on viikon viimeinen päivä

sävytti ankeudellaan aiemmat

häivytti hyvät hetket

jos se on viikon ensimmäinen

voi jo varautua tulevaan

surkeaan sellaiseen

35.runo

04.02.2017

Tuliko nyt hyvä mieli?

Huudettuna raivoten kerrostalon ikkunasta sähkölaitokselle.

Klassikko, kun tietää taustan.

Onko nyt hyvä mieli?

Kun minulta kysyt

nyt helmikuun lauantaina

vastaan:

On, kyllä on hyvä mieli.

Eilen yllättävät neljä palaa suklaata.

Ilta, yö ja tämä aamu.

Ei voi valittaa,

on hyvä mieli

ja vielä on päivää jäljellä.

34.runo

03.02.2017

Osaamattomuuden ylistys

Minä tiedän.

Minä osaan.

Minä jaksan.

diibadaabaduuba

Olen väsynyt.

Ylipositiivisiin

kaikenosaaviin.

Yhä kauniimmilta

kuulostavat:

Ei aavistustakaan.

En ole ikinä kuullutkaan.

En osaa.

Ei kiinnosta.

33.runo

02.02.2017

Kun  perustan uskonnon

sen keskeisin asia on:

Rauha.

Mielessä, ruumiissa, miksi ei maailmassakin.

Nyt rauhaton.

Etsijänä etsin,

en löydä.

Löydänkö edes tässä elämässä?

32.runo

 01.02.2017

Helmikuun aurinko

joku sanoisi,

kaukainen, kylmä.

En mieti sitä.

Mietin vain

mistä mielen

sopukoista tulevat

sanat.

Nyt kun kirjoitan tätä

olisi oikeampi sanoa:

minussa kirjoittaa.

Ken?