245.runo

01.09. 2017

Aamussa ohuiden unien

kuljettamana.

Sateen virkistämät aistit.

Syyskuu. Syyskuu.

243. runo

30.08. 2017

tänä syksynä nukun

yön jossain ulkona

lammen rannalla erämaassa

täyden kuun aikana

tulen loisteessa

kaukaa suden ulvontaa 

upea olisi ulvoa

susien kanssa

242. runo

29.08, 2017

eräänä päivänä

minä kirjoitan

kymmenen runoa kesästä

valosta keveydestä

luvattu tänään

kun jossain

tuntureilla jo

aavistus lumesta

en kärsi vaikka

tiedän kulkevani

kohti viileneviä vesiä

241.runoa

28.08.2017

ääneen en sano,

että annan sinulle

joka päivä

tuhat lempinimeä.

ja sitten vielä tuhat.

ja muistan ne jokaisen.

ja tunnen niistä jokaisen.

Sinut.

240. runo

27.08. 2017

Sumuisina aamuina

soudan

näkymättömiä vesiä.

  

Löydän sinut.

Ei enempää.
Sinä. Minä.

239. runo

26. 08 2017

Eräänä päivänä

hän osti

divarista Marquensinsa.

Eräästä syystä.

Kukaan ei tiedä,

koskaan.

238.runo

25.08.2017

kaikista mahdollisuuksista

todennäköisyys

valitsee toteutuvan

sinä minä
epätodennöisyys joka toteutui

maailma on hyvä paikka elää

237. runo

24.08.2017

en itke perääsi

koskaan

ja odotan:

tule, tule

en ääneen sano

odotan

tule luokseni

tule pian

236. runo

23. 08. 2017

elämäni kuin junamatka

tuttua, turvallista

aivan perille et pääse

viimeinen matka

asemalta kotiin

pitää itse järjestää

235. runo

22.08.2017

Tiedän:

Etelään en täältä lähde 

tässä elämässä.

Jos suunta jonnekin

sen näyttää 

kompassin nuoli.

Hakeutuu sinne

jonkin voiman pakottamana,

minne minäkin.

234. runo

21.08. 2017

Taivaalla sata miljardia galaksia.

Galaksissamme tuhat miljardia tähteä.

Käsitän, en käsitä. Ei kukaan käsitä.

Voisin olla yksinäinen

musertavan paljouden

keskellä.

En ole.

Yksi riittää.

Sinä.

233. runo

20.08. 2017

Tuulimyllyn siivet viisaammat

kuin minä.

Osaavat

tehdä työtä.

Pysähtyä ja levätä. 

232. runo

19.08. 2017

oman elämäni ajopuuteoria

puu virran vietävissä

vene ohjattava

menee  myös vastavirtaan

haluaisimme

olla  oman elämämme

koskiveneitä

minä
elämäni
kiville ajautunut puu

231. runo

18. 08. 2017

Mies kuin marjanpoimija.

Meillä et pahemmin

miehestä  sano.

Minä marjanpoimija.

Tänään huomenna.

Mies?

Minä?

230. runo

17.08.2017

viimeisellä rannalla

odotan sinua ikuisuuden.

toisenkin

tule

odotan

229. runo

16.08.2019

Tänään emme näe.

Kuullut ääntäsi.

Ikävä.

Mediat eivät

korvaa kosketusta.

Tässäkin runossa

sanon vain:

Kun sinun ja minun

kädet koskettavat

ja sydämet

olen enemmän

228. runo

15. 08. 2017

Tulevaisuus

edessä takana

ylhäällä alhaalla

samantekevää.

En kaipaa.

Elämäni vaellus:

eilistä etsin ,

mennyttä maailmaa.

227. runo

14.08. 2017

Mäntykangasta, poronjäkälää.

Jossain taustalla hälinä,

vaimenee askelten myötä .

Jäljellä hiljaisuus.

Metsä.

Ilmassa aavistus syksyä.

Muutama lintu.

Lähdön tuntu.

Minä olen jostain täältä.
Minä olen joku näistä puista.

Minä jään.

226. runo

13.08. 2017

olen ihminen

ei kenenkään maalla

epäluuloinen muita kohtaan
epävarma itsestäni

pyrin rimaa hipoen

säilyttämään kykyni

katsoa aamulla peiliin

225. runo

12.08. 2017

nukkunut huoneissa

ja asunut taloissa,

joita ei koskaan rakennettu.

en koditon.

enemmän harhailija

epävarmuuksien labyrinteissä.

224. runo

11.08. 2017

Kesän viimeinen päivä?

Aurinko,

lämpö paljaalla iholla.

Tuuli.

Sinä lähellä.

Tänääkään

minulta ei

puutu mitään.

223. runo

10. 08. 2017

Aamun uutinen:

Kollegan koira kuollut.

Ei ylitä uutiskynnystä.

Ylittää.

Tässä runossa.

Minussa.