149.runo

29.05. 2017

Viluinen sedoka

Meren aallot ja

kevään kohina, sinä.

Lintuja tuulen siivin.

Lämpö, kosketus.

Viiniä, viluakin.

Lauantai, tule loma.

148. runo

28.05. 2017

Monta tuntia

hautausmaalla.

Hautakiviä,

parit hautajaiset.

Ihmisiä, jotka

kulkivat hiljaisina.

Jäi tunne,

että ne,

jotka elävät,

ovat arkipäiväsempiä

kuin  he,

jotka ovat jo menneet.

147. runo

27.05.2017

Hän sanoi

lähtevänsä pois

eikä palaisi koskaan.

Uskoin häntä,

sillä mikään,

mikä lähtee,

ei palaa

koskaan.

146. runo

26.05.2017

Ensimmäinen hyvästijättö,

hylkääminen,

on tärkein.

Jätit sinä

tai sinut jätettiin.

Viimeisellä kerralla

voit maistaa

ensimmäisen.

145. runo

25.05.2017

Etelään en kaivannut.

Idästä tulen,

pohjoisen poika.

Elän ja kuolen lännessä.

144. runo

24.05.2017

Ennustajaeukko kauan sitten

korttipakkaansa selaten:

Syntymä takana,

kuolema edessä,

Ja siinä välissä jotain hämärää.

Niin totta joka sana.

143. runo

23.05. 2017

kivinen ranta
voi murentua hiekaksi
kaukana lämpimät aallot

142. runo

22.05. 2017

haluamme katsoa maailmaa avoimin silmin
ja silti silmissämme sokeat pisteet:
emme näe
ja korvaamme sen
aivojen tuottamalla kokemuksella

sokean pisteen
voisi korvata
laajemmallakin ilmaisulla:
silmissäni on ollut sokeita vyöhykkeitä

tänäänkään en tiedä
mitä en nähnyt

141. runo

21.05.2017
Painava muisto

Metsätie.
Muutam kilometri.
Kiire linja-autolle.
Kulkivat silloin kerran päivässä.
Selässä reppu, joka muuttui matkalla tonnin painoiseksi.
Pikkuveli, joka tuli takaa ohi ja meni menojaan.
Isä, joka oli pysäyttänyt linja-auton ja tuli hakemaan poikaansa.
Silmät itkuisena ja häveten autoon.
Sitten uni armahti.

Tunnen painon harteillani vielä vuosikymmenten jälkeen.

140. runo

20.05. 2017 On runoja, joita kirjoitin öisin unissa. Runoja, joista en muista mitään, koskaan.

139. runo

19.05. 2017

sohvalla

kuunnellen vanhoja

biisejä

sinä toisella

sohvalla

unessa

katseessani hyväily

tunsithan

138. runo

18.05. 2017

linnut: kadehdittavat

vapaan taivaan kulkijat

nyt pesäpuuhissa

kosintamenoja, leikkiä, laulua

ja odottamassa arki

kun kantavat pesään

poikasille syötävää

missä taivaan sinen vapaus

ja kuitenkin,

ajatus:

vapaa kuin taivaan lintu

sinisenä haaveena

jospa minäkin

jonakin päivänä

137.runo

17.05. 2017

Yhä tätä runoa kirjoittaessani

muistan kätesi kosketuksen.

Lämmin.

Luja ja pehmeä.

On asioita, joihin ei väsy.

136. runo

16.05.2017

Sumuisena aamuna

silmälasit huurussa.

Kaikki ääriviivat

häilyviä.

Niin myös elämässä.

Epäselvää,

mistä jokin alkaa,

mihin päättyy.

Epäselvää,

vaikka lopun

me tiedämme

hämärästi.

135. runo

15.05.2017

puhuimme vanhoista

kiinalaisten hyveistä,

sopusointu

jin ja jang

kuljin peilin ohi

horjahdin

ja olin menettää

tasapainoni.

134.runo

14.05. 2017

pyöräilin tukkipinojen välistä

ja puiden tuoksu vei

mielen ja muistot

neljänkymmenenviiden vuoden

päähän Lappiin Inarinjärven laidalle.

saha

pitkä kuuma kesä

133. runo

13.05. 2017

hetki, joka menee ohi

viivästynyt sormi

kameran laukaisijalla

ja lintu on mennyt

kuvassa pyrstösulat

sana, joka jäi sanomatta

unohtui kiireessä

muun keskellä

sinusta tykkään

132. runo

12.05.2017

nahkakantinen vihko

tuoksua, tunnetta

vanhaa käsintehtyä

paperia

oikea mustekynä

höyhenen keveydellä

piirto piirrolta oikein

Runo.

Haaveissa vainko oot mun?

131. runo

11.05. 2017

Muiston bussokusekika

Liput liehuvat.

Tuulisen päivän ilta,

hämärän varjot.

Jostain kaukaa utuinen

muisto vuosien takaa.

Huomenna olen toinen.

130. runo

10.05. 2017

Poissaolevan katauta

Mitäpä minä.

Istun kokouksessa ja

olen kaukana poissa.

129. runo

09.05. 2017

Toukokuun raesateessa

pyöräilen kotiin.

Yksi rae suuhuni asti.

Suussa sulavaa

hyvältä maistuvaa,

kuin sinä.

Kevättä, keveyttä ilmassa,

maassa, suussa.

128. runo

08.05. 2017

ajattelen aurinkoa

ja niitä kaikkia

elämäni lämpimiä päiviä ja öitä.

ulkona toukokuun kylmyys

tiivistyy lumeksi.

127. runo

07.05. 2017

Kauneutta katseessa,

kun kohtaa toisen katseen.

Silmät eivät väistä,

tuijotusta,

hymyä,

joka leviää kuopiksi poskille.

Molemmille. Meille.

126. runo

06.05. 2017

jostain kaukaa

hämärä muisto: 

fysiikan tunteja

valon taittumisen lakeja

nyt illalla huoneesen

tuleva valo taittuu

lakien mukaan

ainoakaan säde

ei erehdy

ei riko lakia

Entä minä?

125. runo

05.05. 2017

kaukana kaikesta

kaiken keskellä

katson kevättä

kuljen kuuta kohti

kaunista, kaunista

124. runo

04.05.2017

samoja polkuja kävelemme

perässähiihtäjät

umpihanki uuvuttaa

houkuttaa

helpompi

mennä jo mentyä uraa

öisin unissa

päivin haaveissa

yksin erämaassa

missä ei valmista tietä

yksinäinen vaeltaja

kaukana kotoa

arjessa

laumaeläin

laumaeläinten joukossa

perässäkävelijöiden sukua
olen minä, olet sinä

123. runo

03. 05. 2017

toukokuun ilta

värjää

kevään keveydellä

mielessä monta

sitten sinä

eikä mitään muuta

122. runo

02.05.2017

kehitys: päivän mantra

kehity, kehity

mene kehityskeskusteluun ja kehity

tavoitan itsestäni taantumuksellisen 

121.runo

01.05.2017

vappupäivänä  aina valmis

vallankumoukseen

tuli vappu

ei tullut valtaa, ei kumousta,

lunta, jäätä kyllä

tänäkin vappuna

vallankumoukset  sisätiloissa