keskiviikko 17. toukokuuta 2017

137.runo

17.05. 2017

Yhä tätä runoa kirjoittaessani
muistan kätesi kosketuksen.
Lämmin.
Luja ja pehmeä.

On asioita, joihin ei väsy.


Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)