209-runo

27.07.2017

Olen vastustanut

monia asioita.

Monin tavoin,

ehkä lopulta laimeasti.

Yhtä asiaa 

en jaksanut

vastustaa.

Kiusauksia.

208. runo

26.07. 2017

Ajatuksen arka lintu

asuu usein asioissa,

jotka ovat poissa.

Sinussa nyt.

207. runo

25.07. 2017

Katri Vala

valan teen

sinne en mene

mihin käskettiin

menen runoihin

parempiin

kauniimpiin

206. runo

24.07.2017

Heinäkuun haiku

ei hiusmurtumaa

halkeama, hajoaminen

peilissä kuva

205. runo

23.07. 2017

saareen minusta 

ei ole:

vieroksun vieraita ja

siellä kaikki lähellä,

 ja liian kaukana

jos saaren minä saisin,

menisin mantereelle

204. runo

22.07.2017

myyn halvalla hinnalla

vähänkäytettyjä runon ruoteita

pitovaikeuksien takia

eniten tarjoavalle kaupanpäälle

 suomisata liukuvoide 

203. runo

21.07. 2017

Asioita.

En unohda,

en väsy:

Tikanheitto tuulisina iltoina.

Polkupyöräily humalassa.

Kypärä päässä tai ilman.

Luistelu yksiöisellä jäällä.

Uiminen.
Valetta.

Sinä.
Totta.

202. runo

20.07. 2017

sinusta pidän

vaikka kadotinkin

runon

ja jotain oleellista

ohi meni säe

jäljelle jäi:

pidän tykkään

kysytkö kenestä?

höh

Sinusta.

201. runo

19.07. 2017

Kaikki minussa.

Mennyttä.

Sinä.

Kasvosi.

Tulevaisuus.

Joki.

Sinä.

Lämpö viileässä kesäyössä.

Emme juoneet aamuteetä?

Eikä joki pyytänyt anteeksi.
Ei sen tarvinnut.
Joet vaan ovat.

200. runo

18.07. 2017

kirjoittanut

puoli vuotta runoja

tälle taivaalle.
tyhjyyttä.

lukijoita?

haittaako, vaikka 

ääni ei kuulu,

kun metsässä kaatuu puu?

kukaan  ei ole paikalla.

huonokin runo

saa olla huono

vaikka ei lukijaa

ei kulkijaa, ei lausujaa

en minäkään

näitä lausu,

lue

runoilijoiden tuvilla

hiljaista

autiotupia

minun maisemia

199. runo

17.07. 2017

joskus teen

hyvän vastan.

sidon tiukaksi,

lämmitän saunan

kuumaksi.

lauteilla hakkaan

minusta

katkeruuden,

kateuden,

vihan,

ankeuden,

murjotuksen.

annan vain

rauduskoivun

puhua minulle

kuumia sanoja.

198. runo

16.07. 2017

Tunne,

että joutunut pelamaan

merkityin kortein.

Ei väärillä,

merkityillä.

Ei ihmiskäsin.

Kuun säde, 

joen juoksu

värittivät.

En unohda aurinkoa.

Hyväksyn.

Hyväksyn.

197. runo

15.07. 2017

Kirjoitan vääriä runoja.
Oikeista en enää
pidäkään.

196. runo

14.07. 2017

runoihin

pitäisi olla pujotettu

kuun säteiden

hauraus.

aamun tähtien

hiljainen

lähtö.

jonnekin,

mihin kaipaamme,

emme koskaan pääse.

195. runo

13.07. 2017

Oikeaoppinen en ole ollut koskaan.

Elämäni perusta,

rakennuspuut,

hataroita kuin

lapsena rakennettu maja.

Tälle kalliolle olen rakentanut.

194. runo

12.07. 2017

mennyt mies

monella tavalla

peilikuvasta tavoitan

eilinen

ja  josain 

vielä kauempaa

193. runo

11.07 2017

mistä löytäisin

sen runon

äsken mielessäni

ja kun päätin

sen kirjoittaa

oli se mennyt pois

192, runo

10,07. 2017

Rakkaani luona

en osaa

kirjoittaa.

Runoni ujoja

häiveitä,

joita syntyy

yksinäisyydessä

191.runo

09.07. 2017

joen rantaan en väsy

väsynyneenäkin 

voimaa saan

veden ikiaikainen

leikki

minua ei ollut

ja vesi virtasi

minua ei ole
ja vesi virtaa

190. runo

08.07. 2017

Samassa veneessä oleminen

herkkä laji.

Nuori mies

perätuhdolla,

vähätteli virtaa.

Minä airoissa.

Virtaa.

Samassa veneessä.

Kahteen kertaan..

Ensimmäiseen ja viimeiseen.

189. runo

07.07. 2017

Hidas sumupilvi,

pyyhkäisi pehmeästi.

Ei satuttanut.

Suuntavaistoni sekaisin,

Tiesin, että olin.

Olinpaikkani hukassa.

188.runo

06.07.2017

luolaihmisten perillisinä

tahdomme edelleen

kädenjälkemme näkyvän

niin kuin kauan  sitten

vaikeakulkuisten luolien

perukoilla

pahimmillaan nyrkiniskuna

kasvoilla:

kunhan vain jälki jää

parhaimmillaan käden

viipyilevänä ujona hyväilynä:

ei jälkeä jää

tuntuu vain hyvältä

187. runo

05.07. 2017

janoisen

joen rannalla

kauhaisen vettä

joen pohjalla

epäselvää

kirjoitusta

siristelen silmiäni

kurtistan kulmiani

eri etäisyyksiltä

auringon säteen

selventävä säe:

joskus et seiso tällä rannalla

vedet viisaampia

vedet vahvempia

nyt ja aina

186. runo

04.07.2017

Nakuillut päivän.
Siemaus säädyllisyyttä.

Sukat jalassa.

185. runo

03.07. 2017

Kun  mittaa,

vaaitsee tai punnitsee,

tarvitsee kiintopisteen.

Pisteen, luvun, arvon.

Lähtökohdan,

mihin tulosta vertaa.

Elämäni kiintopisteet

pilvenhattaroissa.

Tällä tarkkuudella.

184. runo

02.07. 2017

Tämän kesän  kalpea sade.

Harmaat hiukseni.

Jos olisin hän,

olisinko enmmän.

Tunne:

Olen vähemmäm-

183. runo

01.07.2017

menetin ihmisen

paluuta ei liene
sijamuoto oikea

näinkö meille

aina tässä

maailmassa käy 

182. runo

31.06. 2017

muutama päivä sitten

kadotin runon.

runon, joka oli hetken

kirkkaana ja selkeänä

mielessäni.

enää sitä ei ole.

missä lieneekään paikka,

minne unohtuneet

runot päätyvät.

tämäkin  siellä joskus?