302. runo

28. 10. 2017

Särö

Mistä se tuli,

mihin se sattui.

Kasvoi huomaamatta

ja jossain oli pian kaksi

rantaa kaukana toisistaan.

Ei kulkenut vene,

ei kuulunut puhe.

Toisella rannalla  katson,

vastakkaisella aavistus jostakin. 

301. runo

27. 10. 2017

unien harhaisten peittojen läpi,

kuulin kaukaa äänen.

tutun, turvallisen.

sinäkö?

nyt hereillä ja jäljellä vain

mennyttä

mennyttä

300. runo

26. 10 2017

et tullut uniini,

petturi.

typerä syytös.

ja niin totta.

Pelkäsin.

299. runo

25. 10. 2017

missä olin joskus

kauan kauan sitten

oliko se maissipelto

koivu- vai tammikuja

yhdentekävää

sillä siellä en sinua nähnyt

en tässä runossakaan

298. runo

24. 10. 2017

jalanjälkemme

jossain

huuhtoutuneet jo pois

aivan sama

sinä minä

kuljimme kerran

296. runo

22. 10. 2017

                                                    elämys lävistää valoa nopeammin

jalka koskettaa toista

joku loppuu

                                                       jokin alkaa

me

295. runo

21. 10. 2017

en väittänytkään olevani helppo

joku voisi sanoa vittumainen

olisi oikeassa

omasta mielestä yritän

vain löytää paikkani

tässä maailmankaikkeudessa

paikkani ei suuren suuri

mutta jossain

en tiedä misssä

294. runo

20. 10. 2017

joki rajaviivana

minusta sinuun

tietämättä mistä

se alkoi

mihin se päättyy

293. runo

19. 10. 2017

ne muut eivät kuulu tähän tarinaan

sinä ja minä

aina ja nyt

292. runo

18. 10. 2017

tämän kaiken olen tiennyt:

olemassa on vain totuutta

vaikka olisi valhetta

lopusta alkuun

peilikuvassa häilähtävä

minä

291. runo

17. 10 2017

olinko onnellinen vain unieni laaksoissa?

kysyn ja kysyn

enkä tiedä edes keneltä

haluanko pois

haluanko olla täällä

kysyn kaikilta

ei tarvitse vastata

290. runo

16. 10. 2017

linnunradan toiselle

laidalle

toisiin galakseihin

ajatukset lentävät

köyhinä päivinä

ainoa valopilkku

sinä

289. runo

15. 10 2017

arki virtaa

aika rientää

ja tänään

sataa lunta

minä jossain

minä jossain

288. runo

14.10 2017

monta elämää elettävänä.

tiedän,

että vain yhtä 

voin elää.

en halua

kaksois- tai kolmoiselämää.

haluan yksiöiselämän kanssasi.

287.runo

13. 10. 2017

huominen, eilinen

sanoja, sanoja

sinä ja minä

tunteita, tunteita

syksykin voi olla

lämmintä aikaa

286.runo

12. 10. 2017

vanha kaappini

kertoisi tarinoita

minusta

jos olisin uskaltanut

kaappini turhuutta täynnä

285.runo

11.10. 2017

sinä mielikuvissa

silmissä

sinä

ikinä en kadu yhtään päivää

284. runo

10. 10. 2017

Olen etsinyt eilistä.

Etsinyt huomista.

Löysin sinut.

Perillä.

283. runo

09.10. 2017

lähtöjä olen omasta mielestä 

aina ajatellut.

todellisuudessa

miettinyt aina paluita.

lähteä, mennä,  ovi kiinni paiskattuna,

takaisin ei koskaan.

haaveita, omassa elämässä

kotiin käpertyvä puudeli.

282. runo

08.10. 2017

Tiedän, olen rakastanut.

Aika ei riennä, me riennämme.

Nuorena olin komeampi.

281. runo

07. 10 2017

ruman rustaan.

rämettä, ruostetta, raakuutta.

rukoilen ruusuja, rappiota, rivouksia.

280.runo

06.10.2017

Arvostettu palkinto myönnetty henkilölle,

joka tutki ihmisten tapaa tehdä päätöksiä.

Ei kiinnosta.

Parhaiten olen toiminut aina,

kun vaihtoehtoja on ollut yksi.

279. runo

05.10. 2017

Syksyinen haiku, joka matkan aikana muuttui tankaksi

Tummana taivas,

ennusteessa pisarat.

Minä ja syksy.

Sitten auringon säteet

lävistivät, lumouduin.

278. run0

04. 10. 2017

lukenut  kateellisena

maailmankirjallisuuden huippurunoja

antiikin mestareista

nykypäivän nobelisteihin

sfäärejä tasoja riimejä, en pysty

tavoitteenikin toisaalla

mahdottomasta mahdoton

runo: ei kappaleen kappaletta

ei sanan sanaa, ei tavun tavua

ei nimeä, ei minua, ei sinua

277. runo

03.10. 2017

maailman ikä

galaksien lukumäärä

lukuina musertavia

ja niitä ajatellessa

tunne

vähemmän voi olla

enemmän

276. runo

02.10. 2017

tuulet lennättävät syksyn lehtiä,

mykkiä uhreja repäistynä

irti kodieistaan

värikylläinen holokausti

275. runo

01.10. 2017

Joskus runoissa

häivähtää nurkkaus,

jossa uskaltaa vilkaista

itseään peilistä.

274. runo

30.09.2017

tyyni joenpinta
aavistus usvaa.
Sinä. Minä.
Yö.
Tilkka viiniä.
Mitä väliä,
milloin ensimmäinen
runoilija luritti
lemmensäkeensä.
Minä olen.
Sinä olet.
Me.

273. runo

29.09.2017

lähes kotijoen varrella
lämpimänä syksyn päivänä.
pudonneet lehdet,
ilmassa aavistus kuolemasta.
lintujen levottomat äänet
kertovat ulkomaan matkasta.
minä en lähde.

272. runo

28.09. 2017

Oman elämäni katvealueella,

turvassa.

Ympärillä metsän pyytettömyys,

ei vaateita,

ei valituksia.

Oksien välistä

siiloutuvat

viimeiset auringon säteet.

271. runo

27.09. 2017

Mihin piilotan puun?

Metsään.

Niin piilotan itsenikin

ihmisten joukkoon.