16. 01. 2018

tulta tappuraa

suolaa hunajaa

tuittupää

Sinä

kaikki hyvin

tässä maailmassa

370. ruono

09.01.2018

Tammikuinen haiku

Puu kainalossa.
Opittu uutta on,
mustia mustelmia.

369. runo

04.01. 2018

Voi olla,

että en sinua

enää näe.

Joudun näkemään.

En näe.

368. runo

04.01. 2018

Kun näet minut tänään,

näet varjon,

mitä olin ennen.

Hyvä, että et

nähnyt minua aikaisemmin.

367. runo

04. 01. 2018

ainoa toiveeni

on nukkua

ja sitten herätä

vieraassa kaupungissa

366. runo

21. 12. 2017

Tyhmiä mielikuvia menneestä.

Kaksi koiraa juoksemassa vierellä.

Minä pyöräilen

Kaikki hyvin.

Nyt  olen menettänyt sinut.

Minulla ei ole pyörää.

Kotona vain yksi lainakoira.

Kaikki huonosti.

365. runo

20. 12. 2017

neljä sataa vuotta sitten

runoilija kysyi:

”kävinkö minä siellä.

En muista.

Näinkö

unta.”

runoilija kysyy myös,

oliko se totta.

Oli se. 

364. runo

19. 12. 2017

Syksy on mennyt

Talvi.

Tulee kevät?

Tulee kesä?

Onko silloin

minua enää?

Linnut viisaampia,

vaiteliaita.

363. runo

18.12. 2017

Täällä synnyin.

En valinnut.

En voinut.

En ehkä olisi halunutkaan.

Näillä korteilla.

Kanssasi tai

ilman sinua.

Tulevaisuus taivaan 

udussa.

362. runo

17. 12. 2017

Haluaisin puhua

kanssasi.

Mutta minulla ei ole

sanottavaa.

Toivon, että

hiljaisuus voisi

puhua puolestani.

361. runo

16. 12. 2017

En halua herätä

yhdestäkään  unesta.

Ja olisipa 

kaikki ollut unta.

ei ollut.

sinä. hän.

untako vain?

360. runo

15. 12. 2017

Polvistunko koskaan

rukoilemaan.

Ja kun polvistun.

sinuako?

359. runo

14. 12. 2017

olisin toivonut olevani sinun

tulevaisuutesi

ei ollut siihen

ei viimeisen valssin soidessa
ja loppuessa

anteeksi anteeksi

358. runo

13. 12. 2017

ranskan viiniä

valkeaa, kuohuvaa

sieltä ja 

tarkoitettu aivan toiselle

sitä kaikkea

olen tänänkin

iltana

mauttomasti

tyylittömästi

varastanut

kostoksi kirjoitan

tämän runon

357. runo

12. 12. 2017

Kirjoitan runoja, joita ei lueta.

Ei kaupallista potentiaalia.

Aiheesta.

Kuka jaksaa lukea toisen vastoinkäymisistä.

Kun pitäisi kirjoittaa

aiheista, jotka menevät kaupaksi.

Niin kuin vaikka sodasta

ja rakkaudesta.

356. runo

11. 12. 2017

Sana, joka oli juuri huulilla,

katosi.

Laulaja laulaa säettä

pelasta mut.

Ei minulla ole

hengenpelastajan

koulutusta,

ei taitoja.

Sanat katoavat,

taidot puuttuvat.

Ei edes kuvaa peilissä.

Mennyt mies.

355. runo

10. 12. 2017

koskaan et saa

sitä, mitä tilaat

liikaa, liian vähän

väärää tuotetta

elämä on tämän

luonnonlain

toinen nimi

nimimerkillä

pettynyt

minäkö?

354. runo

09.12. 2017

hän antoi lähtiäislahjan,

joka ei häviä

 tutulta tuntuu:

pettymyksen,
joka ei

pesussa poistu

353. runo

08. 12,  2017

haaveni:

perhonen

de facto:

tunteideni sarvikuono

ja enemmän
valitan
en välitä

352. runo

07. 12. 2017

kipu ja tuska

tavoittavat,

osuvat ja uppoavat

aina, kenet vain haluavat

miksi minut

 niin usein

351. runo

06. 12. 2017

laulaja runoilee

isistä jotka lähtivät sotiin

eivät palanneet

kaikkien ei olisi

tarvinnutkaan

katson peiliin
näen jotain

350. runo

05.12. 2017

surusta 

me 

synnymme

349. runo

04. 12. 2017

ihmisen merkitys on

hetkessä

luulee, että ilman

häntä ei voi

olla

seuraavassa hetkessä

huomaa:

hän mennyt on

ja kaipaus vuoden pimeänä

piirtona

himmenevällä taivaalla

348. runo

03.12. 2017

Tämän päivän totuus on,

Noin aloitin tämän runon.

Mahtipontista.

Ei totta.

silti

sydämeen sattuu

347. runo

02.12. 2017

Lupasin runon vuoden 

jokasena päivänä.

Valehtelin.

Ei joka päivä voi kirjoittaa runoa.

Valhe.