31.runo

 31.012017

Tämä kone,

 jolla

kirjoitan.

Runoja.

Väittää, herjaa:

Ikkunasi ei ole aito.

Miten se voi tietää?

Ja miten se voi

olla tietämätön.

Ikkunoista en tiedä, vaan

näiden runojen aitoudesta

sen pitäisi herjata.

30.runo

 30.01.2017

En tiennyt,

en ennen kuin  

kirjoitin tätä.

En mitä kirjoitan.

Ja kun kirjoitin

minussa liikahti jotain.

Jollain hetkellä,

jossain kohtaa.

Tänä päivänä.

Syvällä Kipeästi  Sattui.

Syvälle.

Tuntui pahalta vaikka myös hyvältä.

Hyvältä tuntuu. Jälkeenpäin.

Järjetön  vertaus,

mutta luulen,

 kun jäätikkö etelässä tai pohjoisessa

liikahtaa, lähtee liikkeelle

kukaan koko

porukasta ei tiedä, että lähtevät.

Lähtevät ja menevät.

minussa liikahti jokin

tänä sunnuntaina

Kaikilla meillä

on omat

jäätikkömme.

29.runo

 29.01.2017

Luin joskus runon ja säkeen

Tulen varjoa varjommaksi.

Olen aina pitänyt varjoista.

Voisin kuvata itseäni sanoilla:

Mies varjoista

Romantiikkaa

ja kuitenkin tiedän

Minulla on varjoni

joka ulottuu pitkälle pimeyteen

tänäänkin valoisana lauantaina

ja niinä kaikkina muina

pimeinäkin päivinä

Unissakin öinen varjo

28.runo

28.runo 28.01.2017

silmieni edessä juoksi elämäni filmi

painajainen? märkä uni?

heräsin tämän päivän todellisuuteen

ja herättyäni halusin palata uniin

vaikka painajaiseen

aivan sama

mutta peiton alle

27.runo

 27.01.2017

Picasso sanoi komeasti:

En etsi, löydän.

Osaisinpa saman,

pensselillä sille ei pärjäisi,

mutta jos kynällä.

En ole runoilija,

vaikka saatan näyttääkin sellaiselta.

Runoilija en ole.

Minä vaan kirjoitan.

Runoja. Kynällä.

26.runo

26.01.207

tammikuun aurinko

takana.

kävelin.

jostain pois,

jotakin kohti.

molemmista paha mieli.

aurinko takana.

edessä  oma varjo.

sitäkään en tavoittanut.

25.runo

 25.01.2017

Torstaina toiveet toteutuu

Pelkkä sanonta, hölmöä.

Taikauskoa.

Päivä kuin päivä.

Tänä torstaina

toiveet ylittyivät.

Oliko niitä edes?

Mikä herääminen aamuun ja kellon soittoon.

Täydellinen ajoitus.

Ja mitä sitä ennen

juuri ennen kuin kello soi.

Torstaina toiveet täyttyy.

Enemmän.

Paljon enemmän.

24.runo

 24.01.2017

Eilinen

tämä runo piti kirjoittaa eilen.

unohtui, unohdin, yms

valitse sinä selitys

minulle ei uutta

se mikä piti tehdä eilen

tai toissa vuonna

tekemättä

niin kuin tämä runo

tein sen tänään

selitellen

minä

23.runo

 23.01.2017

maanantain maku

tammikuun tunkkainen

Valhetta kyllä

tunkkaisuus tulee muualta

kotikutoista

Maanantaissa ei vikaa.

Tammikuussa ei vikaa.

Jos haluaa vikaa etsiä,

sitä löytää

peilistä.

Tein sen.

Katsoin.

Löysin. Vikaa, vikoja…

Tänä tammikuun vikaisena maanantaina.

Varmaan myös helmikuussa.

Jne.

22. runo

 22.01.2017

Sunnuntai surullinen päivä

sanotaan laulussakin.
Surullinen,

vaikka ei sataisikaan

Sairaalan käytävät,

Ystävä, joka epäili

selviääkö tästä hengissä

Vasta huomasin:

oikeassa oli epäilyissään,

Jos hän nyt selviää

Jos nyt minä selviän

tiedämme molemmat 

jossain meitä odottaa

sekö vai hän vai mikä,

jota ei välittäisi kohdata,

ei hän, en minä.

Kohdattava on.
Tässä elämässä
ja tässä kuolemassa.

21. runo

 21.01.2017

olen mies

vanhempi sellainen

sanovat minusta:

ei kasvanut aikuiseksi.

joku sanoi yleisemmin:

miehet ne kasvavat vanhoiksi

eivät aikuisiksi.

eivät tässä elämässä

eikä siinä seuraavassa

jos sellainen edes on

20. runo

 20.01.2017

Suuren veden toisella puolella

valttikortti lyöty  pöytään.

Voittaja numerolla 45.

Sillä numerolla voitettiin

aikoinaan jo lännessä.

Oman elämäni valttikortit:

vähissä ovat olleet.

Pakat huonosti sakattuja.

Itse ne aina sekoittanut.

Kirjaimellisesti.

Olisiko niitä ollut enemmän

jos olisin pelannut eri ihmisten kanssa.

Eri pelejä. Eri pöydissä.

Itse olen pakkani sekoittanut.

Ja sekaisin ne saanut.

Vähissä valttikortit.

19. runo

19.01.2017

Nimeni voisi olla Aikoa.

Eilen katsoin lumisadetta.

Aioin kirjoittaa lumisateesta.

Tulin järkiini?

Sataa tai ei,

on parempiakin aiheita.

Tänään voisin aikoa kirjoittaa

tuulesta. Myrskystä,

joka parhaillaan ulvoo ulkona.

Vaan sama sille,

kirjoitti tai ei.

Olkoon. Ulvokoon.

18. runo

18.01.2017

On hetkiä, kun mykkyys tarttuu minuun.

Kun ulkona kuunteli myrskytuulen ääntä

nämä sanat tuntuvat niin voimattomilta.

Vahvat sanat jossain tuulen tuolla puolen.

Jäljellä olevat typeriä.

Jossain syvällä minussa huutaa joku:

Nyt. Nyt. Nyt.

17. runo

 17.01.2017

Voisinko olla jotain

muuta?

Voisinko?

Jos olisin elämäni risteyksissä
tai edes yhdessä 

valinnut toisin.

Ja toisin olisin voinut.

Aina valinnat

kuin kintasta nakkaamalla.

Voisinko olla joku toinen?

Kuka silloin olisin?

Vaikea sanoa,

kun en tiedä nytkään,

kuka olen?

Kenties olenkin jo joku toinen,

joku aivan muu.

16. runo

 16.01.2017

jotain muuta on kirjoitettava

puettava runoksi

puhua vaikka unista, joita näen

en niitä tulkitse mutta tiedän, päivän tapahtumat

ja menneet aaveet

saavat minut kiinni jok’ikinen yö

päivällä pystyn pitämään ne karsinoissaan

mutta yö ei anna armoa, ei tarvitsekaan

unieni edessä avuton mies

viime yönkin pyysin kalaa

mitä ei ollut

aamulla väsyneenä tyhjän pyytämisestä

niin tuttu tunne

autiudessaan kotoinen

15. runo

15.01.2017

Tänäkään aamuna:

 en tiedä

en itsestä

en maailmasta

en mistään

Sinusta tykkään

lapsellista

säälittävää

vanha mies

naurettavaa

Tiedän, olkoon.

En piittaa.

Tykkään sinusta.

14. runo

 14.01.2017

Ystävän luona sairaalassa.

 Paikassa, jossa 

muistoina vanhoilta ajoilta 

vaikeaa vierailla.

Jo ovet matkalla

osastolle 7 tuskaa.

Minun ei pitäisi puhua.

Tuskia ystävälläni, ei minulla.

Ovissa käsittämättömiä kylttejä.

Operatiivinen tulosyksikkö.

Toivottavasti tekevät tulosta.

Toivottavasti pysyn vain vierailijana,
en tuloksen kohteena.

Seinällä opastava taulu:

Hyvä potilas.

Toivottavasti ystäväni ei ole huono potilas,

niin kuin minä huono vierailija.

13. runo

13.01.2017

Epäonnen päivä

Perjantai, 13. päivä.

Epäonnea?

Ei, onnea.

Iltapäivä ja yö kanssasi.

Kaikkea ne puhuvat.

Eivät puhuisi,

jos tietäisivät.

12. runo

12.01.2017

Tyhjänpäiväisyyksiä

Mietin tänään kaikkia tyhjiä puheita,

sameaa tajunnan virtaa

eri aikoina

eri pöydissä

eri humalan vaiheissa

mitä on suustaan päästänyt

Ruskeina kaikki katot.

Mistäkö?

Kaikesta siitä sonnasta mitä

on suusta ulos valunut

ja on huuruna ylös kohonnut

ja värjännyt katot.

Tässä kaupungissa paljon
ruskeita kattoja.

Ei voi itselleen

arvosanaa antaa.

Ei edes sitä alinta.

Ei voisi mennä

oppilaaksi mihinkään.

Jos joku oppilaitos

huolisi,

niin tasottomaan laitokseen

en jalallani astuisi.

11. runo

 11.01.2017

Tänään puhuin suurelle joukolle ihmisiä.

Kerroin lupauksista. Lupasin puhua omistani vaikka

puhuinkin vain omastani. Eroa ei huomattu.

Toki sen joku huomasi,

se on jo toinen runo.

Puhuin, vaikka en paljon lupauksista tiedä.

Niiden pitämisestä vähemmän.

Paljon vähemmän.

10. runo

 10.01.2017

Tila täynnä sanoja

puhetta ristiin rastiin

muiden yli päälle ali

Ei eroa juuri runoista

ajatuksia sieltä täältä.

Pidän enemmän runoista

niiden  hiljaisuudesta.

9. runo

 09.01.2017

tammikuun yö

pyörällä rakkaani luota kotiin

matkalla alikulku

päällä koliseva juna

pohjoisesta etelään

mieleen palasivat ne levottomat

hetket, kun kesäisinä öinä

kulki ohi rautatieaseman

melkein vastustamaton halu

hypätä seuraavaan junaan

pohjoiseen, etelään, itään,

aivan sama.

länteen täältä ei voi edes mennä.

8. runo

 08.01.2017

Oli eilen menoa.

Tunnen sen.

Sielussa, ruumiissa.

Jostain ylpeä.

Teimme  se kahdesti.

Sinä ja minä.

Puhuttiin.

Elämämme vuosikymmenet

virtasivat, kohtasivat.

Pitäisi sanoa:

Olen taas elossa.

 Sanon. Kiitos.

Vaikka

ei siitä

kiitetä.

Mutta jostain

siitä, niistä.

Kiitetään.

Meillä on

tälle nimi:

Elämä.

7. runo

 07.01.2017

Rukous

Ei pidä kirjoittaa runoa nimeltä rukous.

Kirjoitin.

Tilassa, jolloin ei pitäisi kirjoittaa mitään.

Paikassa, jossa ei pitäisi kirjoittaa mitään.

Kirjoitin sinulle: Älä ole mustis.

Kirjoitin muutakin,  painokelvotonta.

Lopuksi kirjoitin: Kohdataan, kohdataan.

Kohdattiin.

Hyvin se meni.

6. runo

 06.01.2017

Halusin kirjoittaa peloista.

Mutta pelkään.

Ja toistan itseäni kirjoittamalla peloista.

Kirjoitan poluista.

Polusta sinusta minuun.

Polusta, jonne kohta kävelen.

Siellä on aikaa ajatella.

Siellä on aikaa pelätä.

Pääsin taas sinne,

minne ei pitänyt mennä.

5. runo

 05.01.2017

-25 astetta ja tuulee.

Kylmyys kuin isku.

Toista oli hetki sitten.

Kasvoillani muisto kädestäsi, lämmin
ja tätä en haluaisi kirjoittaa, kirjoitan,

hellä.

Istun bussissa ja ajattelen meitä.

Kielsit käyttämästä sitä r-alkuista sanaa.

Käytän: En ole rikas.

Vaikka kyllä minä olen.

sinustasinustasinusta

4. runo

 04.01.2017

Kirjoittamise ainoa oikeutus: selkeys.

kirjoitti joku jossain kauan sitten

Kirjoittamisen vaativin muoto: runo.

Vähän sanoja.

Vähän tilaa.

Vähän mitään.

Kaiken osuttava kohdalleen.

Ymmärsithän?

Sen, mitä halusin sanoa.

Jos ymmärsit,

kirjoitin väärin.

Niin  väärin.

Väärin tänä päivänä.

Väärin tänä vuonna.

Niin myös kaikkina aikaisempina.

Päivinä.

Vuosina.

En puhu edes niistä tulevista.

Päivistä.

Vuosista.

Ethän ymmärtänyt?

Ymmärsit.

3. runo

 03.0.12017

En ole valmis.

En millään tavalla.

Hölmöä,

tätä kirjoitin

ja aavistin:

Kun olen valmis,

en ole enää täällä.

Olen siellä jossain,

missä yön tullen

ei ajatella varjoja.

Ajattelen Sinua.

Nyt.

Ja siellä jossain.

2. runo

   02.01.2017

Pelkoja. Niihin ei pety.

Tänään sen tein.

Ollut pois kotoa öitä, päiviä.

Kerroin teini-ikäiselle tyttärelleni:

Tapailen toista naista,  olen ollut hänen luonaan.

 Luona naisen, jonka hän tuntee.

Naisen, josta tulee hänen opettajansa.

Pelkäsin kertoa.

 Kerroin.

”Eipä tuo minua haittaa”.

Turha pelko.

Mutta on niitä muita.

Pelkoja.

Hänestä. Ja hänestä. Ja niistä kaikista muista. Ja vielä niistä. Ja niitä toisista.

Ne eivät ole turhia.

Vielä tänään.

1. runo

01.01.2017

  Petoksen valmistelua

Lupaus  vuoden vaihtuessa.

 Niin muinakin vuosina.
Lupasin taas.

Kirjoitan tänä vuonna joka päivä.

Lupasin Runon. Vuoden jokaisena päivänä.

 Petturi olen. Petän. Eniten itseäni.

Niin kuin tänään. Ja niinä muina päivinä.

Ei runoa tullut.

Ei tänääkään, lupauksen ensimmäisenä päivänä.

 Vuoden viimeistä en halua edes ajatella.

En päivää. En runoa.