268. runo

24.09.2017

Jossain oli tyhjiö

ja jossain oli ääni,

joka sen täyttää.

Minä olin tyhjiö.

Sinä  minut täytit.

Ääni etenee tyhjiössä.

267. runo

23.09. 2017

epäilen

että  eilisen  elämä  elävämpää

ennenkin eristyin

eikä elämän ehdottomuus

 estänyt elämää

266. runo

22. 09. 2017

viikonloppuna varrella virran

ilmassa syksyä

peilikirkasta tyyneyttä

edes  sydämen jokin levoton ajatus

ei tavoita mielen ylimpiä kerroksia

265. runo

21.09. 2017

kaukana kaikki kun

kuljen kanssasi

kohti köynnösten

koristamaa keinua

kaipaan

264. runo

20.09. 2017

ilta  kaatuu pimeyteen

ja joku valopää osaa

selittää sen tieteellisesti

ei se kokemukseen vaikuta

ajatuksissa pieniä

valon tuikahduksia

kylmyyden keskellä

menneen kesän lämpö

263. runo

19.09. 2017

sukellan pian 

unien varjoihin

pimeyteen

missä on valoja

unien verkoissa

toivon tapaavani sinut

sinä ja minä

samassa verkossa

262. runo

18.08. 2017

tänään oppilaideni kanssa

aiheena masennus:

takautumia itseeni

toisaalla luin tiedelehteä

juttuja universumimme ihmeistä

ja oivalsin, että

eivät tähtitieteilijät tiedä

eivät osaa laskea kosmologit

ei kvanttimekaaninkot

masentuneen ihmisen aivoissa

sijaitsee minikokoinen musta-aukko

syö valon ja himmentää sisälleen

mot

261. runo

17.09. 2017

universumin salattuja totuuksia

suoraan suoneen

evoluution jäsentämä

biologinen sätkynukke

matemaattinen suure

joka on paljon enemmän

kuin halujensa summa

260. runo

16.09. 2017

syntymäpäivät,

tuttuja ja tuntemattomia

mukavaa jutustelua, hyvä tunnelma.

sunnuntaipäivä, pienesti.

päivänsankari ja vanhempi siskonsa

kiistelivät kotoisasti menneistä

muistoista,

sodan aikaisista ja jälkeisistä

päivänsankarin siskon mies

yhdeksissäkymmenissä, järjissään

kävely sitä sun tätä 

sai vielä toisen lasin punaviiniä

päivänsankarin sisko tuli,

lasi pois, ei käy

terveys, lääkkeet,

jotain aihepiiriin liittyvää  oli sattunutkin

vanha mies minua vastapäätä

protestoi ja antoi periksi

hyväksyi kohtalonsa

vaikka silmissä leimahteli

menneiden aikojen tuli,

jonka aika ja painovoima olivat haalistaneet

itseni näin, itseni koin, tunsin

kello lyö meidät kaikki

259. runo

15.09. 2017

Matkalla maailmalla

olemme ikuisia irtolaisia.

Luulin.

Tapasin sinut ja

tiesin tulleeni perille.

258. runo

14.09. 2017

Kädessäni avain,

edessäni ovi

ja verhotut ikkunat.

Niiden takana nukkuva nainen,

kevyt ja tasainen hengitys.

257. runo

13.09. 2017

lipaston laatikkoon

alusvaatteiden alle

kätkemme

suurimmat salaisuutemme

256. runo

12.09. 2017

Asiat ja ihmiset

harmaita

tänä syksyisenä päivänä.

Meri kylmän sinivihreä
mustanpuhuvin viiruin.

Sadekin liian märkää.

Murjotan sisällä.

255. runo

11.09. 2017

Viestissä puhuit

ensimmäisestä yöstämme.

Siitä, mitä olin sanonut.

Kosketus. Mies.

 Olen unohtanut.

 Muistan kaiken.

Kätesi ihollani.

Käteni ihollasi.

254. runo

10.09.2017

ajatusten

sanojen

toisella laidalla

valo

jota nyt vaikea tavoittaa

tiedän ja en tiedä

en sinua

en minua

253. runo

09.09. 2017

eniten ulalla itsestäni

ollessani yksin.

yksinäisempi voinko ollakaan:

yksin itseni kanssa

252. runo

08.09. 2017

olen maalainen

vaikka pyrkinyt sen jossain vaiheessa

kätkemään

kyntää kylvää

korjata sato

maanläheistä

elämäntäyteistä

lämmintä

kun kauas mennään

me kaikki maalaisia

251. runo

07. 09. 2017

Ylitornion Pauli

Tutustunut oikeaan sillanrakentajaan.

Onko niitä edes vääriä?

Olen ylittänyt hänen

rakentamiaan  siltoja.

Hyvin tehtyjä. Kestäviä.

Tänäänkin sadat autot ylittäneet. Turvallisesti.

Arvostan sillanrakentajia.

Konkreettisia  ja vertauskuvallisia.

Hyvä silta on helpompi purkaa kuin rakentaa.

Nöyrä kumarrus

ja olemattoman lakin kohotus

kaikille maailman sillanrakentajille. Turvallisille.

Haaveeni: rakennan vielä

runolla sillan. Kestävän. Helpon ylittää. Turvallisen.

250. runo

06.09. 2017

Jotain hieman muuta

Oppilaani kysyi,

mitä tarkoittaa variaatio.

Selitin, selittelin.

Hän väitti ymmärtävänsä.

Nyt ymmärrän, 

että tämäkin päiväni,
tämäkin  runoni

on variaatio kaikista muista.

Päivistä, runoista

En ymmärrä.

249. runo

05.09. 2017

pyöräilin aamulla töihin

kaksi astetta lämmintä

kädet kylmän kohmeina

ajattelin varhaista puheluamme

molemmat tahoillaan peiton alla

sängyissään

olisinpa voinut pyöräillä luoksesi

työntää kylmät käteni lämpimään selkääsi

olisit kirkaissut, et pelosta vaan kutsuen

248. runo

04.09. 2017

Runo parhaimmillaan:

kuuma linja,

suora numero

sydämeen.

Osuinko?

Jos sydämesi osuman sai,
toivon:

lempeästi.

247. runo

03. 09. 2017

sumuinen aamu zen kertoi:

mitä taaksesi jätät

sen edestäsi löydät

päivä sisälsi niin kummallista

en viitsi tarkemmin sanoa

eikä se ketään tavoita

soitimme ja sinulla kaikki hyvin

se riittää se riittää

voin kiittää, kaikki hyvin

246. runo

02.09. 2017

klisee, suomalainen mies

yksinäinen cowboy kaukana kotoa

heitetty tähän maailmaan

selviämään yksin kaikesta

minua ei tarvitse auttaa

pärjään kyllä

lunta tupaan ja jäitä porstuaan

pärjään kyllä

ja tuulisina öinä

syksyn sateen ropistessa kattoon

tietää vanhenneensa

tietää voimien vähentyneen

toiset menevät ohi

ei pysty, ei kerkiä,

periksikö?

mitä se tarkoittaa

minä: suomalainen mies

minä: klisee