346. runo

01.12. 2017

pimeästä pimeään

näitä aikoja

alakerrassa vieras

joka osoittautui

tutuksi

tuli palaa uunissa

345. runo

30.11. 2017

En kirjoita runoja enää.

Huomasin

olevani

tilivelvollinen.

Itselleni.

En selitä

enempää.

Selitän liikaa.

Ymmärrät,

mitä tarkoitan.

344. runo

29. 11. 2017

kotona ja

luoksesi tervetullut

ja tänä päivänä tunnen,

että en ole kodissani,

en ole menossa minnekään

hyvä että mahdun tämän

suuren nahkani sisään

vaivoin

343. runo

28. 11. 2017

putosin

katosin

katsoin

menneisiin

eilisiin

minä

missä sinä?

342. runo

27. 11. 2017

kuuntelin laulua,

naisesta

joka oli hunningolla

lapsellista

älä luota runoilijaan

341. runo

26.11. 2017

katsoin vuoden saldoa

runoistani

ei lukijoita

eikä kumma

petettyjä lupauksia

peilissä pettänyt mies

tunnen hänet

340. runo

25.11. 2017

valhetta kaikki runot,
tämä kirjoitettu kuukauden myöhässä.

petosta, jonka runoilijapetturin
kynällä allekirjoitan.

339. runo

24. 11. 2017

alakuloiset  valkeat säteet

harvaan putoava lumisae

tätä tämä on

täältä minä olen

tänne jään

338. runo

23.11. 2017

Tänäänkään et sanonut mitään,

vaikka mäkätin 

tekemättömistä töistäsi.

<minä?

< Missä runoni

337.runo

23.11. 2017

Lagobus lagobus

Siitä jo vuosia,

kun kuulin viimeksi

riekon naurun.

muisto vuosikymmenten takaa.

Syksyinen Lapin erämaa.

Pitkä päivä,

monenlaista maisemaa.

Minä ja setterini.

Metsät tyhjää täynnä.

Räntää.

Ilta pimenee ja

pettyneenä, väsyneenä,

märkänä kohti kämppää.

Sähköinen hetki.

Hännän asento sen kertoo.

Riekkoja.

Haulikko valmiina.

aja!

Valkoinen pölähdys,

kymmenkunta valkeaa  ilmassa.

Ammun, ammun, ammun.

Ei laukea.

Riekot nauraen

räntäsateiseen iltaan.

Ei naurata.

Peukaloni kontassa,

varmistin paikoillaan.

Koirani katsoo

minuun pettyneenä.

Jossain etäällä vielä

riekkojen räkätys.

Ei naurata.

Nyt  hymyilen.

 Kuulen jostain

kaukaa naurun.

Näen Sussu-setterin
pettyneen ilmeen.

336. runo

22. 11. 2017

syksy pimeimmillään

ja muistelen vain sitä,

kun kuljin kanssasi

kesäisten puiden alla.

335. runo

20.11. 2017

äänesi, huulesi

kätesi, jota väitit karheaksi,

höh, hellä se oli

tuoksusi, hiuksesi

ei muuta: sinä ja minä

334. runo

19.11. 2017

ajatus pään sisällä

ja oivallus: jotain aina tehtävissä

reaalimaailman ainoa fakta:

marraskuun lumimyrsky ja

tuuli ulvoo ulkona

323. runo

18.11. 2017

Ajattelen ajattelvani paljon.
Luon teorioita.
Tapahtuneista.
Tapahtumattomista.
Yleensä teoriani vääriä.

Ajattelen ajattelevani.

322. runo

17. 11. 2017

Lumen dekoroima tienvarsi.
Matkalla.
Itsestä jonnekkin
muualle.
Vaikka sinun luo.

321. runo

16. 11. 2017

Päivät unessa.

Tänäänkin täysin hereillä

keskellä yötä.

320. runo

15. 11. 2017

Eilinen päivä
ei ollut samanlainen
kuin mikää sitä edeltävä.


Tuo kaikki on
hölmöyttä
ja täyttä totta.

319. runo

14. 11. 2017

Puhetta päihteistä.

Asiaa, asian vierestäkin.

Tilkka moraalista hyrinää,

mitä meidän on vaikea välttää.

Ja silti voi sanoa

suurella varmuudella:

Päänuppinsa ovat

meikäläiset sekoittaneet aina.

318. runo

13.11. 2017

Tyttäreni kertoi jotain,

mitä en ole ennen kuullut.

Kunnioitin, kunnioitan.

Vanha ja väsynyt mies.

Maailma menee mallillaan.

Tänäänkin paistoi aurinko.

317. runo

12.11. 2017

vesien läheisyydessä olen nukkunut parhaat yöni.

joki, lampi, järvi. jopa merikin.

ja pelkään vettä. en osaa uida. koetan pitää

päätäni pinnalla. en osaa uida. pelkään vettä.

joku sanoi: älä rakasta laivoja,

jos pelkäät merta.

näsäviisas tollo. todellisuudessa me

rakastamme aina sitä, mitä me pelkäämme.

vesien läheisyydessä olen rakastanut

ja pelännyt sinua eniten.

305. runo

31.10. 2017

minulle huomautett88n

lokakuun päivien määrästä

kuka niitä muistaa

ja enemmän haluaa unohtaa

ja kuitenkin vuoden kaikki

356 runoa suunnilleen

kuun  viimeisenä päivänä

höh pöh

li

sätty

jäl

keen

päin

315. runo

11. 11. 2017

minulle huomautett88n

lokakuun päivien määrästä

kuka niitä muistaa?

enemmän haluaa unohtaa

ja kuitenkin vuoden kaikki

356 runoa on täällä

kuun  viimeisenä päivänä

höh pöh

en kadu mitään

en ainakaan tänään

en huomenna,

sinua en kadu ikinä,
en tässä, enkä seuraavassakaan elämässä.

314. runo

10. 11. 2017

katsoin sinua

nukuit takan vieressä

en herättänyt

voisin herättää

ja kysyä

 milloin olen viimeksi sanonut

tykkään sinusta,

tykkään sinusta

tänään

huomenna

3013. runo

09. 11. 2017

Opettajuutta 4

Yli 30 vuotta

ammattinimekkeellä

opettaja.

Ohutta ollut,

kuin yksiöistä jäätä.

Pedagogi,

kasvattaja,

pettävällä jäällä.

Minä, opettaja.

312. runo

08.11. 2017

Opettajuus 3

Jännittävä seremonia.

Koulunäytelmä nimeltä

Kokeen palautus.

Oppilaat kohentavat ryhtiään,

jännittyneen tunnelman voi aistia.

Opettaja luokan edessä

koenipun kanssa.

Luettelee nimiä,

ojentaa papereita.

Monenlaisia tyylilajeja:

joku nappaa paperinsa,

menee nurkaan,

vilkaisee varovasti

kuin pelkäisi paperin purevan.

Monenlaisia ilmeitä, eleitä.

Joku tuuletta.

Joku katsoo kaukaisuuteen

ja kaikki kertoo,

että syvälle sattui.

Taas.

Ja miten nopeasti

alkaa luokan

sisäisen rankinglistan

laadinta.

Paljonko sait?

Paljonko sait?

311.runo

07. 11. 2017

Opettajuus 2

Pöytäni takaa

katson oppilaitani.

Ysiluokkalaisia. Hiljaisia.

Kynät liikkuvat papereilla.

Koulun pyhä hetki. Koe.

Katseen totisina  kohti tulevaisuutta.

310. runo

06.11. 2017

Opettajuus 1

Vallankäyttöä

monilla tavoilla,

tasoilla.

Puhetta oppilaiden

vapauksista

tai oikeammin

niiden rajoittamisesta.

Keskustelu lähtee

kierroksille.

Tarkkailla

ja rangaista.

309. runo

05.11. 2017

Mille tuoksuu kotijokeni

satojen kilometrien päässä

tänä marraskuisena iltana.

Voin nähdä silmissäni

kylmänä virtaavan veden,

kuulla pimeyden läpi äänet

mutta en tavoita enää tuoksua.

308. runo

04.11. 2017

Kukat ja linnut ovat

poistuneet,

kuka minnekin.

Jäljellä kotikissat,

minäkinkö yksi niistä.

307. runo

03.11. 2017

Syksyn pimeydessä

muistan Lapin aurinkoa

kesällä.

Ei alkua, ei loppua,

aurinko.

Katson jonnekin kauemmas,

sinä toit auringon.

306. runo

02.11. 2017

jossakin etäällä

syksyn kukkia

hiljaisuus

tähtien syyvyyksissä

305. runo

01.11. 2017

hukassa, kadoksissa, eksynyt

ja en oikeasti

sinuun haluaisin kadota

eksyä hiustesi viidakkoon

hengittäen sinua

304. runo

30.10.2017

en osaa, en halua

olla ihminen

jokainen syksy saapuu
aikaisemmin kuin edeltäjänsä

303. runo

29.10.2017

alavilla mailla

tiedän

hallan vaara

vaanii aina

ja sanon ja sanon

minä tykkään sinusta

302. runo

28. 10. 2017

Särö

Mistä se tuli,

mihin se sattui.

Kasvoi huomaamatta

ja jossain oli pian kaksi

rantaa kaukana toisistaan.

Ei kulkenut vene,

ei kuulunut puhe.

Toisella rannalla  katson,

vastakkaisella aavistus jostakin. 

301. runo

27. 10. 2017

unien harhaisten peittojen läpi,

kuulin kaukaa äänen.

tutun, turvallisen.

sinäkö?

nyt hereillä ja jäljellä vain

mennyttä

mennyttä

300. runo

26. 10 2017

et tullut uniini,

petturi.

typerä syytös.

ja niin totta.

Pelkäsin.

299. runo

25. 10. 2017

missä olin joskus

kauan kauan sitten

oliko se maissipelto

koivu- vai tammikuja

yhdentekävää

sillä siellä en sinua nähnyt

en tässä runossakaan

298. runo

24. 10. 2017

jalanjälkemme

jossain

huuhtoutuneet jo pois

aivan sama

sinä minä

kuljimme kerran

296. runo

22. 10. 2017

                                                    elämys lävistää valoa nopeammin

jalka koskettaa toista

joku loppuu

                                                       jokin alkaa

me

295. runo

21. 10. 2017

en väittänytkään olevani helppo

joku voisi sanoa vittumainen

olisi oikeassa

omasta mielestä yritän

vain löytää paikkani

tässä maailmankaikkeudessa

paikkani ei suuren suuri

mutta jossain

en tiedä misssä

294. runo

20. 10. 2017

joki rajaviivana

minusta sinuun

tietämättä mistä

se alkoi

mihin se päättyy

293. runo

19. 10. 2017

ne muut eivät kuulu tähän tarinaan

sinä ja minä

aina ja nyt

292. runo

18. 10. 2017

tämän kaiken olen tiennyt:

olemassa on vain totuutta

vaikka olisi valhetta

lopusta alkuun

peilikuvassa häilähtävä

minä

291. runo

17. 10 2017

olinko onnellinen vain unieni laaksoissa?

kysyn ja kysyn

enkä tiedä edes keneltä

haluanko pois

haluanko olla täällä

kysyn kaikilta

ei tarvitse vastata

290. runo

16. 10. 2017

linnunradan toiselle

laidalle

toisiin galakseihin

ajatukset lentävät

köyhinä päivinä

ainoa valopilkku

sinä

289. runo

15. 10 2017

arki virtaa

aika rientää

ja tänään

sataa lunta

minä jossain

minä jossain

288. runo

14.10 2017

monta elämää elettävänä.

tiedän,

että vain yhtä 

voin elää.

en halua

kaksois- tai kolmoiselämää.

haluan yksiöiselämän kanssasi.

287.runo

13. 10. 2017

huominen, eilinen

sanoja, sanoja

sinä ja minä

tunteita, tunteita

syksykin voi olla

lämmintä aikaa

286.runo

12. 10. 2017

vanha kaappini

kertoisi tarinoita

minusta

jos olisin uskaltanut

kaappini turhuutta täynnä

285.runo

11.10. 2017

sinä mielikuvissa

silmissä

sinä

ikinä en kadu yhtään päivää

284. runo

10. 10. 2017

Olen etsinyt eilistä.

Etsinyt huomista.

Löysin sinut.

Perillä.

283. runo

09.10. 2017

lähtöjä olen omasta mielestä 

aina ajatellut.

todellisuudessa

miettinyt aina paluita.

lähteä, mennä,  ovi kiinni paiskattuna,

takaisin ei koskaan.

haaveita, omassa elämässä

kotiin käpertyvä puudeli.

282. runo

08.10. 2017

Tiedän, olen rakastanut.

Aika ei riennä, me riennämme.

Nuorena olin komeampi.

281. runo

07. 10 2017

ruman rustaan.

rämettä, ruostetta, raakuutta.

rukoilen ruusuja, rappiota, rivouksia.

280.runo

06.10.2017

Arvostettu palkinto myönnetty henkilölle,

joka tutki ihmisten tapaa tehdä päätöksiä.

Ei kiinnosta.

Parhaiten olen toiminut aina,

kun vaihtoehtoja on ollut yksi.

279. runo

05.10. 2017

Syksyinen haiku, joka matkan aikana muuttui tankaksi

Tummana taivas,

ennusteessa pisarat.

Minä ja syksy.

Sitten auringon säteet

lävistivät, lumouduin.

278. run0

04. 10. 2017

lukenut  kateellisena

maailmankirjallisuuden huippurunoja

antiikin mestareista

nykypäivän nobelisteihin

sfäärejä tasoja riimejä, en pysty

tavoitteenikin toisaalla

mahdottomasta mahdoton

runo: ei kappaleen kappaletta

ei sanan sanaa, ei tavun tavua

ei nimeä, ei minua, ei sinua

277. runo

03.10. 2017

maailman ikä

galaksien lukumäärä

lukuina musertavia

ja niitä ajatellessa

tunne

vähemmän voi olla

enemmän

276. runo

02.10. 2017

tuulet lennättävät syksyn lehtiä,

mykkiä uhreja repäistynä

irti kodieistaan

värikylläinen holokausti

275. runo

01.10. 2017

Joskus runoissa

häivähtää nurkkaus,

jossa uskaltaa vilkaista

itseään peilistä.