maanantai 6. marraskuuta 2017

307. runo

03.11. 2017

Syksyn pimeydessä
muistan Lapin aurinkoa
kesällä.
Ei alkua, ei loppua,
aurinko.
Katson jonnekin kauemmas,

sinä toit auringon.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)