torstai 23. marraskuuta 2017

335. runo

20.11. 2017

äänesi, huulesi
kätesi, jota väitit karheaksi,
höh, hellä se oli
tuoksusi, hiuksesi


ei muuta: sinä ja minä
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)