Katson vasemman peukaloni kynttä.
Lupasin kirjoittaa sinusta.
Olet Epätasainen.
Olet väritön.
Lyhyt olet ollut aina.
Olisitko joskus halunnut kasvaa pitkäksi
kauniin värikkääksi?
Pidän sinusta yhtä paljon kuin oikean peukalon
kynnestä.
Sanoinpahan vain vaikka sillä
ei olisi sinulle merkitystä.
Kuka nyt edes kynsistään pitää?
Joskus on puhuttava
vaikka tietää,
että toinen ei kuule.
Kynnelle.
Kykene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti